Niistä ajoista asti, kun ihminen kesytti hevosen, näillä uljailla eläimillä on ollut rooli yhteiskunnassamme. Hevosen monipuolisuus mahdollistaa monenlaisen käytön – vetojuhtana pelloilla, metsätöissä, sekä matkanteossa, oli se sitten ratsain tai vankkurin edessä.Hevosilla on ollut erittäin tärkeä osa myös sodassa. Armeija käyttää hevosta vielä ainakin paraateissa, mutta ratsupoliisit yhä ylläpitävät järjestystä sekä kontrolloivat mellakoita hevosen avuin.Koneet ovat korvanneet hevoset työelämässä, joten hevosten käyttö keskittyy nykyään paljolti urheiluun ja vapaa-aikaan. Hevosia juoksutetaan kilpaa, ne suorittavat taitohyppyjä, hevos-pooloa pelataan ratsain ja joskus pelkkä ratsastus riittää tarkoitukseksi. Yhä useammin hevonen on nykyään lemmikkieläin, etenkin kun sen varsinainen käyttötarkoitus on päättynyt.Moninaisesta roolista johtuen hevosia on aina jalostettu käyttöön sopivaksi, joko kokonsa, nopeutensa, luonteensa tai kykynsä puolesta.Maailman ainoa jäljellä oleva villihevoskanta on Mongoliassa; Przewalskinhevonen. Kesyistä hevosista villiintyneitä hevoslaumoja on monilla puolilla maailmaa alueilla, missä niiden selviytyminen villinä on mahdollista. Hevoset menestyvät aukealla ruohoalueella, missä on runsaasti ravintoa sekä vettä, ja missä nopea pako vaaran uhatessa on mahdollista.
Posted by: Prof. Estelle Bailey Sr. | Category: Uncategorized | Comments Off on Hevostelua